Tai tarkkaan ottaen kirja on vasta virtuaalisesti olemassa, Duodecimin ensi kevään tietokirjojen listauksessa: opuksen nimi on Rintasyövän monet kasvot – tutkimuksesta hoitopolulle. Oikeasti se on vielä hinkkailu- ja tarkistusvaiheessa, mutta uskon jo että kyllä se sieltä ilmestyy.
Olen aina ihaillut ystäviä ja tuttuja, jotka kirjoittavat tietokirjoja, mutta ihmetellyt mistä he kaivavat motivaation niin valtavaan urakkaan. Varsinkin kun tietää, että taloudellisesti tietokirjailemisesta ei ole kummoistakaan hyötyä. Nyt tiedän, että motivaatio löytyy kun aihe kiinnostaa tarpeeksi.
Vuonna 2021 sairastuin rintasyöpään ja kävin läpi kaikki mahdolliset hoidot. Käsittelin asiaa kaivamalla tietoa aiheesta, ja olihan sitä paljon: omakohtaisia tarinoita, lääketiedeuutisia, perusasioita nettisaiteilla. Mutta ei ollut sitä kirjaa, jonka olisin itse halunnut lukea. Sellaista joka kokoaa palaset yhteen, taustoittaa ja kertoo, miten erilaisia rintasyöpätarinat voivat olla. Halusin myös nostaa esiin ihmisiä, joiden ansiosta meillä on maailman parhaaksi kehuttu syöpähoito. Hoitojen aikana heitä ei välttämättä kohtaa kuin kiireisinä puhelimessa tai niminä Omakannassa.
Tällainen opus siis ilmestyy ensi keväänä, ja toivon että en ole ainoa joka sellaista on kaivannut. Mutta vaikka olisin, pelkästään kaikki mitä olen kirjoittamismatkallani oppinut riittää motivaatioksi tähän projektiin. Päätoimitan nykyisin myös Rintasyöpäyhdistys Europa Donnan Rinnakkain-lehteä ja kirjanteko on tukenut sitäkin tehtävää. Olin kiinnostunut sote-aiheista jo ennen sairastumista, nykyisin katselen aihepiiriä entistä useammasta näkökulmasta.