Category: Uncategorized

Virtuaalinen kirjani on vihdoinkin olemassa myös todellisuudessa! Siirtymä ei kuitenkaan tapahtunut ihan suunnitelmien mukaan.

Nyt se on täällä, esikoistietoteokseni Rintasyövän monet kasvot, jota jo edellisessä postauksessani mainostin. Kirja ilmestyy virallisesti juuri ennen kirjamessuja 24.10., mutta sen voi hankkia jo nyt rintasyöpäyhdistys Europa Donnan verkkokaupasta.

Se että kirja oli olemassa jo viime syksynä virtuaalisesti ei lopulta taannut, että projekti etenee täsmälleen suunnitelmien mukaan. Kirja kyllä kävi läpi edellisen kustantajan editointiprosessin, mutta kalkkiviivoilla tapahtui erinäisiä hämmentäviä käänteitä, joiden takia näin parhaaksi etsiä toisen kustantajan. Into Kustannuksen kanssa natsasi.

Alusta asti muotoilin kirjani tavoitteeksi kertoa, miltä rintasyövän hoitopolku potilaan näkökulmasta näyttää. Mitä pitemmälle kirjaprojektini eteni, sitä tärkeämmäksi tuli ajatus potilaan aktiivisesta roolista hoitopolulla, ja se toki vaatii halua perehtyä omaan sairauteensa.

Potilasesimerkkien lisäksi haastattelin toistakymmentä erikoislääkäriä ja tutkijaa, joiden asiantuntemusta halusin kääntää maallikoiden kielelle. Kun etsin näitä asiantuntijahaastateltavia, tapahtui varmaankin jonkinlaista luonnonvalintaa: mukaan lähtijät ymmärsivät potilasnäkökulman merkityksen ja halusivat käyttää aikaansa tiedon välittämiseen myös tälle joukolle.

Kirjaprojekti oli sen verran työläs, että toista ei välttämättä tule ainakaan heti. Muihin mielenkiintoisiin hommiin se on kuitenkin jo johtanut, esimerkiksi potilasedustajan rooliin MYCimmune-tutkimushankkeessa, jäsenyyteen seurassa nimeltä European Journal of Medical Oncology ja osallistumiseen Suomen Syöpästrategian laatimiseen.

Kirjan ansiosta olen myös luiskahtanut kirjoittamaan enemmän terveysteemaa liippaavia juttua, esimerkiksi uusista rokotteista ja suomalaisista terveysteknologiayrityksistä.

Voin kertoa, että on aika jännää osallistua kansainvälisen tutkimusryhmän Zoom-kuukausikokouksiin. Niissä puhutaan milloin uusista lupaavista lääkeaihioista aggressiiviseen rintasyöpään, milloin tutkimuslaitteiden soluvärjäystulosten vertailusta, milloin eläinkoelupien hankkimisesta.

Tai tarkkaan ottaen kirja on vasta virtuaalisesti olemassa, Duodecimin ensi kevään tietokirjojen listauksessa: opuksen nimi on Rintasyövän monet kasvot – tutkimuksesta hoitopolulle. Oikeasti se on vielä hinkkailu- ja tarkistusvaiheessa, mutta uskon jo että kyllä se sieltä ilmestyy.

Olen aina ihaillut ystäviä ja tuttuja, jotka kirjoittavat tietokirjoja, mutta ihmetellyt mistä he kaivavat motivaation niin valtavaan urakkaan. Varsinkin kun tietää, että taloudellisesti tietokirjailemisesta ei ole kummoistakaan hyötyä. Nyt tiedän, että motivaatio löytyy kun aihe kiinnostaa tarpeeksi.

Vuonna 2021 sairastuin rintasyöpään ja kävin läpi kaikki mahdolliset hoidot. Käsittelin asiaa kaivamalla tietoa aiheesta, ja olihan sitä paljon: omakohtaisia tarinoita, lääketiedeuutisia, perusasioita nettisaiteilla. Mutta ei ollut sitä kirjaa, jonka olisin itse halunnut lukea. Sellaista joka kokoaa palaset yhteen, taustoittaa ja kertoo, miten erilaisia rintasyöpätarinat voivat olla. Halusin myös nostaa esiin ihmisiä, joiden ansiosta meillä on maailman parhaaksi kehuttu syöpähoito. Hoitojen aikana heitä ei välttämättä kohtaa kuin kiireisinä puhelimessa tai niminä Omakannassa.

Tällainen opus siis ilmestyy ensi keväänä, ja toivon että en ole ainoa joka sellaista on kaivannut. Mutta vaikka olisin, pelkästään kaikki mitä olen kirjoittamismatkallani oppinut riittää motivaatioksi tähän projektiin. Päätoimitan nykyisin myös Rintasyöpäyhdistys Europa Donnan Rinnakkain-lehteä ja kirjanteko on tukenut sitäkin tehtävää. Olin kiinnostunut sote-aiheista jo ennen sairastumista, nykyisin katselen aihepiiriä entistä useammasta näkökulmasta.

Se lähti ihan silkasta sattumasta: entinen kollega oli vaihtanut kustannusalalle ja sattui mainitsemaan lounaalla etsivänsä kääntäjää Malcolm Gladwellin bestsellerille Blink.

Minun ainoa kokemukseni alasta oli asiatekstin lukijanäkökulma – säännöllisesti olin törmännyt käännöskukkasiin jotka paljastivat, ettei kääntäjä ollut ymmärtänyt mistä puhutaan. Siitä syntyi kiusaus kokeilla, onnistuisiko itse paremmin.

Tämän kokeilun tuloksena on syntynyt kolme Gladwell-suomennosta, lukuisia Harvard Business Review -artikkeleiden käännöksiä Fakta-lehteen ja osallistuminen kaupunkisuunnitteluguru Jan Gehlin klassikkoteoksen Ihmisten kaupunki käännöstyöryhmään.

Mitä olen niistä oppinut? Ainakin sen, että sujuva äidinkielen taito ja alan tuntemus antavat hyvän pohjan journalistisen tai asiatekstin kääntämiseen (fiktiossa tarvitaan jo sellaista vivahteiden tajua, jonka tiedän itseltäni puuttuvan). Raakakäännösvaiheessa on syytä olla tarkka rakenteiden ja merkitysten suhteen, muuten on riski että editointikierroksella lähdetään väärään suuntaan. Jos törmää outoon ilmaisuun, usein kannattaa googlata ilmaisun käyttöesimerkkejä. Asiayhteyden ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta niitä kämmejä ei synny.

On monta syytä, miksi kääntäminen on minulle harrastustoimintaan verrattavaa vastapainoa toimittajan työlle.

Kirjaa kääntäessä pääsee perehtymään syvällisesti kirjailijan ajatteluun. Malcolm Gladwell esimerkiksi on taitava tarinankertoja, joka sekoittaa muiden tutkimustuloksista ja erilaisista teemoista ihan omanlaisensa cocktailin (viimeksi kääntämäni Daavid ja Goljat ei minusta kuulunut hänen parhaisiinsa, mutta tuoreempi Sinisilmäiset käsittelee fiksusti ajankohtaisia aiheita kuten poliisiväkivaltaa).

On aika paljon kevyempää käsitellä jonkun muun valmiiksi ajattelemia lauseita kuin luoda niitä itse. Siksi aina voi kääntää vaikka vain pari sivua tekstiä sellaisessa raossa, jossa ei jaksa ryhtyä kirjoittamaan juttua.

Kääntämistä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Ei niin salainen haaveeni on jonain synkkänä syksynä koronan jälkeen laittautua miellyttävämpään ilmanalaan ja keskittyä kääntämään kiinnostavaa kirjaa.